Prickly Bay, Grenada
Jatkoimme Salvadorista pohjoiseen olemattomia tuulia etsiskellen. Vasta Brasilian pohjoispuolella saatoimme ajoittain edetä pelkin purjein. Mitään vuoden 2012 purjehdukseemme verrattavaa hurmosta emme valitettavasti saaneet kokea koko aikana. Ote blogistamme Karibialta Alaskaan: “Viime päivinä tuulta on riittänyt. Saderintama toisensa jälkeen on noussut idästä ja pitänyt tuulen sivu- tai sivumyötäisenä 20 ja 30 solmun välissä. Muutaman kerran on tullut kiire löysätä purjeita pahimpien puuskien kohdalla, mutta vain muutamaksi minuutiksi. Meno on ollut mahtavaa, ja olemme tehneet uusia ennätyksiä. Paras vuorokausimatkamme koskaan on nyt 203,8 mailia ja 12 tunnin ennätys 102,1 mailia. Nopeus nousi eilen useaan otteeseen yli 13 solmun, parhaimmillaan 13,4 solmuun.” Tällä kertaa nopeus nousi vain harvoin edes 8 solmuun, ja parhaaksi vuorokausimatkaksemme tuli ‘vaivaiset’ 174 mailia.
Heti Salvadorista lähtömme jälkeen vapamme notkahti rajusti, ja pienen väsytyksen jälkeen nostimme kannelle 122 cm:n pituisen kultamakrillin, toiselta nimeltään mahi-mahi. Ajoitus osui aivan nappiin, sillä käännyttyämme Brasilian koilliskulmasta länteen Atlanti oli niin sargassolevän täplittämä, ettei kalastamisesta olisi tullut enää mitään.
Huhtikuun 9. oli erityinen päivä Sareman purjehdushistoriassa, sillä silloin meni 100.000 merimailia poikki. Näillä maileilla olisi voinut purjehtia neljä ja puoli kertaa maapallon ympäri, mutta jostain syystä Sareman purjehdukset ovat rajoittuneet lähinnä Atlantille ja Tyynelle valtamerelle.
Huhtikuun 19. pudotimme ankkurin Grenadan etelärannikolla olevaan Prickly Bayhin. Tuskastuttavan pitkäksi ja vaivalloisen hitaaksi kokemamme purjehdus raivoisilta viisikymppisiltä pasaatituuliin on nyt onnellisesti takanamme, eikä meillä ole vähään aikaan kiire mihinkään. Matkaa Falklandsaarilta Grenadaan kertyi yhteensä 5,692 mailia, ja Itaparican pikapysähdys mukaan lukien matkaan kului kaikkiaan 54 päivää. Täytyy myöntää, että tällä hetkellä ei pitkänmatkanpurjehdus juuri innosta!
Chile - Karibia välillä Sareman yleensä varsin moitteeton ulkoasu oli päässyt pahasti rapistumaan. Veneen maalaus Puerto Monttissa oli ollut enemmän kuin hankalaa kiitos lähes päivittäisten sadekuurojen ja Reloncavin heikon sähkön. Siirrymmekin muutaman päivän kuluttua Grenadalta Carriacoulle, jossa Sarema nostetaan maihin Tyrell Bayn telakalla. Seuraavat pari viikkoa kuluvat tropiikin auringon alla ahertaessa, jotta Sarema saataisiin kuntoon ennen kuin lapset ja lastenlapset valtaavat veneen.
Työn iloa tropiikkiin! Toivottavasti maalauskelit suosivat, vaikka taitaa sielläkin olla ajoittain sateita ja kosteaa. Terveisin Uudesta-Seelannista, jossa on harvinaisen vähäsateista, tosin syksyiset aamut ovat kasteisia. A&H
ReplyDelete