Tuesday 15 January 2019

Puerto Williams, 15.1.2019


Hyvästi Patagonia!


Palasimme Argentiinan Ushuaiasta Chilen Puerto Williamsiin 12.1. Aamulla lähtiessämme oli täysin tyyntä kuten tavallista, ja irrottautuminen Ushuaian Club Nautico AFASyNin laiturista ei vaatinut muuta kuin kyljessämme olleen amerikkalaisveneen miehistön herättämisen. Päästyämme Canal Beagleen tuuli nousi saman tien nollasta noin 50 solmuun ja meno oli sen mukaista. Vajaan viiden tunnin kuluttua Sarema oli Chilen puolella Micalvissa kiinni saman ranskalaisveneen kyljessä, josta olimme lähteneet noin viikkoa aiemmin. Saimme “korjautettua” tutkamme, mikä tässä tapauksessa tarkoitti uuden magnetronin hankkimista ja asennusta. Suomen Furuno oli myynyt meille huomattavasti isompaan tutkaan tarkoitetun magnetronin. Olimme ostaneet sen vuonna 2013 varalle lähtiessämme Koillisväylälle, jossa meillä ei luojan kiitos ollut tutkan kanssa mitään ongelmia purjehtiessamme jäiden keskellä. Toimiva tutka tulee olemaan välttämättömyys myös seuraavalla legillämme. 


Olemme hakeneet Suomesta lupaa purjehtia Etelämantereelle useamman kerran. Vielä vuonna 2009 vaatimuksena oli veneen katsastaminen Suomessa eli meidän olisi pitänyt purjehtia ensin Alaskasta Suomeen, minkä jälkeen olisimme ehkä saaneet luvan purjehtia Etelämantereelle. Ehdottamamme US Coast Guardin suorittama katsastus ei olisi riittänyt. Lähdimmekin sitten lievästi suivaantuneina Luoteisväylälle. 


Mutta onneksi byrokratiakin kehittyy, ja lupahakemukset käsitellään nykyisin Tampereen sijasta Rovaniemellä Lapin ELY-keskuksessa vähintäänkin asiallisesti, eikä veneen vieminen Suomeen katsastusta varten ole enää välttämätöntä. Ensimmäisen vuonna 2016 ELY-keskukselle lähettämämme lupahakemuksen jouduimme peruuttamaan, koska kipparin nilkka murtui, ja jouduimme jäämään vuodeksi Eurooppaan. Seuraavana vuonna saimme ELY-keskukselta luvan purjehtia Etelämantereelle, mutta saavuimme vaiherikkaan Tyynenmeren purjehduksemme jälkeen Chileen liian myöhään. 



Viime vuonna haimme lupaa jälleen kerran. Tällä kertaa hakemuksen jättämisen hoiti ensimmäistä kertaa Riitta, joka unohti, että lupahakemuksen käsittelyyn menevien 90 päivän lisäksi lupapäätöstä ja siihen liittyviä asiakirjoja on vielä pidettävä esillä vähintään 60 päivää. Suomesta saamamme lupa astuisi näin ollen voimaan vasta 15.2., mutta Etelämantereen ympäristönsuojelusta annetun lain 6 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan lain mukaista lupaa ei tarvita “toimintaan, johon pöytäkirjan toisen sopimuspuolen toimivaltainen viranomainen on myöntänyt voimassa olevan luvan”.  Chilen lupaviranomainen myönsi meille eilen purjehdusluvan Chile - Antarctica - Falkland Islands.  Lähtö huomenna Kap Hornille ja sieltä Etelämantereelle heti, kun sää sallii!

Thursday 3 January 2019

Puerto Williams 3.1.2019


Puerto Williams
Club Naval de Yates Micalvi


Kanavamatkailu loppusuoralla

Matkalla Puerto Monttista Puerto Williamsiin purjehdimme viikkokausia näkemättä mitään muuta kuin Andien lumisia huippuja, merta ja taivasta. Golfo de Penasin ylityksen jälkeen näimme  ainoastaan kolme muuta purjevenettä, ja 52:sta ankkuripaikasta vain kahdessa yöpyi samaan aikaan toinen vene, paikallinen kalastusalus. 


Niin upeita kuin kanavia reunustavat maisemat olivatkin, niiden samankaltaisuus alkoi jossain vaiheessa turruttaa. Ja vaikka kuinka kiikaroimme rantoja ja vuorten rinteitä, emme kertaakaan nähneet niillä minkäänlaista elämää. Puuduttavaa, totesi Pekka lähes kahden kuukauden purjehtimisen jälkeen siitäkin huolimatta, että olimme suurimman osan ajasta saaneet nauttia harvinaisesta herkusta eli purjehtia myötätuuleen.


Päivän kohokohta oli aina ankkurilahteen meno, monesti delfiinien saattelemana. Laskettuamme ankkurin ja saatuamme köydet kiinni rannan puihin, jäimme (ainakin Riitta) seuraamaan poukamassa asustelevien meille ennestään tuntemattomien hanhien ja sorsien (mm. Chloephaga hybrida, Chloephaga picta, Chloephaga poliocephala,Tachyeres pteneris, Tachyeres patachonicus, Anas sibilatrix) puuhia. Poikueitten koko vaihteli seitsemästä untuvikosta yhteen ainoaan, mistä oli mahdollisesti vastuussa puuman jälkeen Chilen toiseksi suurin petoeläin eli kettu.  


Riitta ihmetteli eräänä aamuna ääneen kuinka ihmeellistä oli, ettei mikään laite ollut mennyt rikki alkumatkan vikasuman jälkeen. Eipäs nyt maalata piruja seinälle!, varoitti Pekka. Ja niin siinä kävi, että kun aloimme nostaa ankkuria kaikuluotaimemme väliaikaiskiinnitys eli peräkaiteeseen kiinnitetty puuseiväs jäi kiinni kelppiin eli merilevään ja katkesi.


Heti poukamasta lähdön jälkeen Pekan aikoessa lisätä kaasua heikon tuulen vuoksi totesimme, että kaasuvaijeri oli poikki. Emme tiedä, onko muilla purjehtijoilla samankaltaisia kokemuksia, mutta meistä ainakin tuntuu siltä, että aina kun olemme ylen tyytyväisiä johonkin asiantilaan ja sanomme sen ääneen, tämä kostautuu tavalla tai toisella. Taikauskoa tai sitten ei, mutta Riitta ainakin lupasi taas kerran muistaa pitää suunsa supussa!


Pari päivää ennen Puerto Williamsia maisemat komistuivat entisestään. Uutta lunta satoi öisin kanavaa reunustavien vuorten huipuille, ja pohjoisrantaa halkoivat useat jäätiköt, jotka toisin kuin Alaskassa eivät olleet ilmansaasteiden likaamia vaan hohtivat kaikki puhtaanturkooseina. Monet jäätiköistä on nimetty Euroopan valtioiden mukaan, muiden muassa Italian, Saksan, Ranskan, Hollannin ja Espanjan. Pohjoisempana ovat myös Finlandia-, Relander-, Lönnroth-, Runeberg- ja Kivi-jäätiköt, Monte Suomi, Sierra Nylandia ja Bahia Kairamo, jotka nimesi 1920-luvun lopulla Tulimaan soita tutkimassa ollut biologi Väinö Auer.


Ylittäessämme alkumatkasta Golfo de Penasia eli toistaiseksi ainoan yöpurjehduksemme aikana ilmeni, ettei tutkamme toiminut. Koska tutkan korjaaminen ei Puerto Williamsissa onnistu, joudumme huomenna purjehtimaan Ushuaiaan. Toisaalta meillä ei ole mitään Argentiinassa käyntiä vastaan, onhan Ushuaia huomattavasti Puerto Williamsia suurempi kaupunki, josta on helppo hankkia ruokatarvikkeet seuraavalle legille. Ongelmana on vain se, että Argentiinasta ei saa tuoda Chilen puolelle mitään tuoretta, kuuleman mukaan ei edes hunajaa??. Täytyy myöntää, että salakuljetus tuntuu tässä tilanteessa houkuttelevalta vaihtoehdolta!




Wednesday 2 January 2019

Puerto Natales


Puerto Natales, 19. - 23.12.

Eläimellisiä elämyksiä


Puerto Natalesiin johtavalla väylällä  on muutaman mailin pituinen kapeikko nimeltään Canal Kirke. Kapeikossa on kolme eri väylävaihtoehtoa, jotka ovat toinen toistaan hankalampia: Mal Pasossa virtaukset ovat pahimmillaan 14 solmua, Buen Pasossa 9-12  solmua ja parhaimmassa vaihtoehdossa eli Angostura Kirkessäkin 8-10 solmua. Virtauksiin vaikuttavat sekä vuorovesi että tuulet, joten läpimeno on syytä ajoittaa oikein. Päätimme tämän takia jäädä yöksi lähellä olevaan Isla Jaimen lahteen, josta olisi helppo jatkaa matkaa seuraavana aamuna. 


Matkalla lahteen tuuli alkoi nousta, ja saapuessamme perille tuuli oli jo niin kovaa, ettei meillä ollut mitään mahdollisuutta mennä kiinnittämään köysiä rannan puihin. Laskimme siis ankkurin kohtalaisen keskelle pientä lahtea ja jäimme odottamaan tuulen hiipumista. 


Hiipumisen sijasta tuuli jatkoi nousuaan ja saavutti alkuillasta huippunsa puhaltaen puuskissa 45+ solmua. Vettä tuli kuin saavista, ja puuskat syöksyivät lahden pohjukan muodostamasta tuulitunnelista muutaman minuutin välein kieputtaen ja kallistellen venettä. Onneksi pohja oli hyvä ja ankkuri piti! Tätä röykytystä kesti kaksi vuorokautta, minkä jälkeen saatoimme jatkaa matkaamme Canal Kirken kautta Puerto Natalesiin.


Suhtauduimme alunperin Puerto Natalesissa käyntiin varsin negatiivisesti kahdestakin syystä: se oli selvästi sivussa reitiltämme, ja jouduimme menemään sinne vain ja ainoastaan byrokratian takia eli saadaksemme uudet oleskeluluvat. Edellisestä kokemuksestamme viisastuneina vuokrasimme tällä kertaa auton, jossa oli voimassaoleva kansainvälinen vakuutus, jota ilman emme olisi päässeet rajan yli. 


Otimme auton kahdeksi päiväksi, jotta näkisimme Chilestä muutakin kuin saaristoa. Ensimmäisenä päivänä ajoimme siis  Argentiinaan, kiersimme pienen rajakaupungin ja palasimme samantien takaisin Chileen. Näin oli viranomaisvaatimukset täytetty, ja me saimme uudet 90 päivän oleskeluluvat. Koska päivä oli vasta puolessa, ja ilma oli vaihteeksi mitä hienoin, päätimme ajaa vajaan sadan kilometrin päässä olevaan kansallispuistoon. 


Torres del Paine käsittää kaikkiaan yli 200.000 hehtaaria uskomattoman upeaa luontoa: jylhiä vuoria, jokia, järviä ja jäätiköitä sekä eläimiä, joita emme olisi missään tapauksessa onnistuneet näkemään veneestä käsin. Vietimme kaksi ikimuistoista päivää kuin Liisat Ihmemaassa bongaillen guanakoja, nanduja ja kondorikotkia Andien rinteillä. 


Kun tuli aika jatkaa matkaa kohti Puerto Williamsia, tuuli pisti jälleen kerran aikataulun uusiksi. Olimme onneksemme vuokranneet paikalliselta ankkuripoijun kaupungin vastarannalta, mikä Armadan mukaan on ehdottomasti salmen suojaisin paikka. 


Tuuli alkoi nousta jo lähtöämme edeltävänä iltapäivänä ja koveni iltaa kohti. Myräkkä jatkui läpi yön, ja kun tuulimittari näytti aamulla 58 solmua, totesimme että oli ehkä syytä jäädä Puerto Natalesiin vielä vuorokaudeksi.  



Maihin me emme tosin enää päässeet!