Ärjyvillä nelikymppisillä
40S 113W kello 10.45 murtuva aalto kaatui Sareman päälle, repi tieltään peräkaiteen tuulisuojapressun, täytti istumalaatikon ja vyöryi portaita alas salonkiin ja sieltä edelleen pentteriin ja sivukajuuttaan. Salongissa aalto hukutti alleen radion, ilmanpuhdistimen, akkulaturin, munakellon, kaksi invertteriä, Pekan PC:n, Riitan MacBook Airin ja navigointiin ja viestintään käyttämämme tietokoneen. Ripeiden pelastustoimien tuloksena saimme elvytettyä munakellon, mutta sekin lakkasi toimimasta muutaman päivän kuluttua.
Ainoa positiivinen asia, joka tuli mieleemme luututessamme lattioita ja nostellessamme litimärkiä vaatteita, patjoja ja tyynyjä kuivumaan oli, että tällä kertaa emme ainakaan saaneet köyttä potkuriin!
Joku on joskus sanonut, että purjehtimista voi verrata siihen, kun seisoo jääkylmässä suihkussa ja repii samalla 1000 euron seteleitä silpuksi. Tämä kuvaa paremmin kuin hyvin tämänhetkisiä tuntemuksiamme!
’Meillä ei ole koskaan ollut näin huono-onnista purjehduskautta!’, ’Ehdoton pohjanoteeraus!’ valitimme tulvan jälkeen, mutta kun aloimme muistella menneitä, totesimme, ettei tämä pitänyt lainkaan paikkaansa. Esim. vuonna 2012 purjehtiessamme Karibialta Portugaliin ajelehdimme Azorien korkeassa tuulia odotellen, koska jouduimme säästämään lähes olemattomiin käyneitä polttoainevarantojamme. Azoreilta lähdön jälkeen vaihteisto, jonka kytkinlevypakkaa ei ollutkaan laitettu kuntoon Argentiinassa, kuten oletimme (laskun perusteella), lakkasi toimimasta eteenpäin-vaihteilla. Eli nyt kun meillä oli polttoainetta tankit pullollaan, emme voineet käyttää konetta - paitsi pakilla. Vietimme hermoja raastavia hetkiä ylittäessämme vilkkaasti liikennöidyn laivaväylän ja kun lopulta pääsimme Lagosin edustalle, meidät jouduttiin hinaamaan marinaan (karibia-alaska.blogspot.com). Ja vuonna 2010 tullessamme Luoteisväylältä jouduimme Baffininlahdelta eteenpäin ohjaamaan käsin, koska autopilottimme ei toiminut, polttoaine oli loppumaisillaan, ja meillä oli kova kiire päästä turvaan, koska hurrikaani Igor lähestyi hurjaa vauhtia etelästä (luoteisvayla2010.blogspot.com). Vastaavia tapauksia tuli mieleemme useita, kun oikein ryhdyimme kaivelemaan muistilokeroita. Ja mikä ihmeellisintä, nyt muistelimme tapauksia jotenkin huvittuneina. Eli aika kultaa pahimmatkin muistot, mikä on luojan lykky, sillä jos kaikki vastoinkäymiset olisivat aktiivimuistissa, ainakaan Riitta ei lähtisi merelle enää ikinä.
Loppu hyvin, kaikki hyvin (?)
Saavuimme Puerto Monttiin Club Nautico Reloncavin laituriin 34 vuorokautta Gambierilta lähtömme jälkeen. Tätä kirjoitettaessa Sarema on nostettu maihin ja sen miehistö on palannut Eurooppaan keräämään energiaa ja valmistelemaan kotimatkan seuraavaa vaihetta, joka alkaa ensi syksynä.
Alaska - Chile 2017-2018:
- matkaa kertyi yhteensä 13.798,9 merimailia
- vesillä olimme 8 kuukautta ja 3 viikkoa
- polttoainetta kului 4.554 l
- ja se maksoi 4.157,70 $