Puerto Ayora 22.11.

Luontoa ja rahastusta

Olimme käyneet Galapagosin saarilla runsaat kymmenen vuotta sitten, emmekä voineet olla vertailematta maahantulokäytäntöä silloin ja nyt. Lait ja asetukset eivät kuulemma tänä aikana ole muuttuneet, joten todennäköisin syy eroon on se, että saavuimme edellisen kerran San Cristobalille. Silloin menimme Capitaniaan, näytimme veneen paperit ja passimme, ja asia oli sillä hoidettu. Santa Cruzilla kaikki veneet tarvitsevat oman agentin, olipa kysymyksessä monen sadan matkustajan risteilyalus tai kahden hengen purjevene. 

Saremaa ja sen miehistöä tulivat tarkastamaan agenttimme johdolla poliisi, laivaston edustaja, maahantuloviranomainen ja ympäristötarkastaja. Seuraavana päivänä ympäristöministeriön edustajan piti tulla myrkyttämään veneemme ja kahden sukeltajan tarkastamaan Sareman pohjan kunto, mutta yksikään heistä ei jostain syystä ilmestynyt paikalle. Ilmeisesti riitti, että asioista oli tehty dokumentit ja maksu saatu. 

Jokaisen viranomaisen oli tietysti saatava oma osuutensa rahoista, ja summa sen kuin kasvoi. Lopulta Riitan pinna paloi, ja hän ilmoitti, että poistuisimme saman tien lahdelta, koska köyhillä purjehtijoilla ei ole varaa ostaa koko saarta. Agenttimme pudotti välittömästi omaa palkkiotaan yhdellä kolmasosalla, ja myrkytystodistuksen saimme puoleen hintaan! 

Pekan aika on kulunut lähinnä venettä kunnostaessa: klemmarit tarkastettu ja tarvittaessa kiristetty; öljyt ja suodattimet vaihdettu; WC:n pumppu vaihdettu; viisi vuotta käyttämättä ollut perämoottori saatu toimimaan; pelastuslautta siirretty kaiteesta kajuutan katolle jne. Riitta vuorostaan kävi tutustumassa Fausto LLerena -keskukseen, jossa keinokasvatetaan jättiläiskilpikonnia  ja muita Galapagosin uhanalaisia eläimiä.

Teimme mielenkiintoisen luontoretken Santa Cruzin pohjoispuolella olevalle Seymourin saarelle, jonne on siirretty 1930-luvulla maaleguaaneja eteläisemmältä Baltran saarelta, jossa ne olivat kuolemassa sukupuuttoon. Saarella oli myös merileijonia muutaman päivän ikäisine poikasineen ja runsaasti pesiviä fregattilintuja, joiden lentokykyiset poikaset kauhistuttivat turisteja lentämällä aivan ihmisten päiden yläpuolella ja yrittämällä ottaa hiuksista kiinni. Huvinsa kullakin!

Runsas viikko avoimella ja aallokkoisella Puerto Ayoran lahdella on ollut noin seitsemän päivää liikaa. Siirryimme eilen unettoman yön jälkeen ankkuriketjun varmistusköyden katkettua kahdesti lähemmäs rantaa, jossa laskimme perästä ankkurin hillitsemään veneen mieletöntä poukkoilua. Keulan pysyessä kohti aallokkoa veneen liikkeet rauhoittuivatkin, kunnes muutaman tunnin kuluttua joku ajoi ankkuriköytemme poikki ja heittelehtiminen alkoi uudestaan.

Ilmoitimme välittömästi viranomaisille, että olemme lähdössä saarelta. Ilmoitus on tehtävä kaksi vuorokautta ennen lähtöä, joten pääsemme valitettavasti jatkamaan purjehdusta vasta torstaina. Jos ankkuripaikkamme ei olisi 9++ epämiellyttävyysasteikolla 1-10, olisimme voineet viipyä saarelle pitempäänkin eli ne 20 vuorokautta, joihin olimme saaneet luvan. 

Ympäri käydään ja yhteen tullaan!

Saavuimme Isla Santa Cruzin ankkurilahdelle pimeässä. Seuraavana aamuna totesimme, että paikallisten kalastus- ja charterveneiden joukossa oli ainoastaan yksi ulkomaalainen purjevene. Yllätys oli melkoinen, kun näimme, että vene oli Antiguan lipun alla purjehtivien ystäviemme Sophien ja Didierin Sauvage! Olimme tavanneet Sauvagen miehistön Toaun atollilla Ranskan Polynesiassa vuonna 2006 ja Dutch Harborissa Alaskassa vuonna 2008. Vuonna 2010 olimme ohittaneet toisemme yöllä meidän purjehtiessamme Alaskan niemimaalta Aleuteille ja Sauvagen ollessa matkalla Aleuteilta Kodiakille. Olemme pitäneet yhteyttä sähköpostitse ja luulimme, ettemme tänäkään vuonna tapaisi, koska tiesimme heidän olevan menossa pohjoiseen kohti Luoteisväylää samaan aikaan, kun me olisimme matkalla etelään. Mutta niin se näyttää olevan, että kun ympäri käydään, niin yhteen tullaan!

Nautimme pitkän kaavan mukaisen illallisen Sauvagella Didierin toimiessa kokkina ja vaihdoimme paitsi kuulumisia myös karttoja ja purjehdusoppaita: Sauvagelle Luoteisväylän kartat ja Saremalle Etelämantereen oppaat. 

Isla Santa Cruz, Galapagos 18.11.

Vastatuulta ja kalastusta

Isla Socorron suunnalta tultaessa World Cruising Routes -ohjeen mukaan Galapagosille saavutaan lähes pohjoisesta, jolloin meidän olisi pitänyt edetä kohti kaakkoa. Heti Socorrosta lähdön jälkeen tuuli oli pohjoisen puolella, ja pääsimmekin purjehtimaan kohti kaakkoa noin vuorokauden ajan. Sitten tuuli kääntyi kaakkoon ja pysyi siellä kuin tervattuna. Oli siis valittava purjehtisimmeko etelään vai koilliseen. Päätimme mennä niin etelään kuin tuuli vain sallii ja jatkaa sitten vallitsevien etelä-lounaistuulien tarjoamassa sivutuulessa Galapagosille. Hieno suunnitelma, joka ei käytännössä toiminut lainkaan! 

Noin 13 N tasolla tuuli kääntyi vastaiseksi, ja Sareman keula osoitti kohti Japania. Tuulikulma parani hetkeksi ja vaihdettuamme halssia pääsimme etenemään hienosti Galapagosin suuntaan jopa muutaman tunnin ajan, kunnes tuuli muuttui jälleen vastaiseksi, ja etenimme nyt kohti itää. Noin viikon kuluttua tuuli siirtyi koilliseen, mutta vain vajaaksi vuorokaudeksi, minkä jälkeen olimme jälleen vastatuulessa, joka puhalsi 25 solmun voimalla viimeiset kolme vuorokautta suoraan Galapagosilta. 

Kun sitten viimein käänsimme lounaaseen päästäksemme saariryhmän keskellä sijaitsevalle Isla Santa Cruzille, tähän asti sitkeästi kaakosta puhaltanut tuuli muuttui saman tien lounaistuuleksi. Lyhyesti sanottuna tuuli oli kuin taiottuna tiukkaa vastaista koko matkan aina ankkurilahteemme saakka. Olemme tällä hetkellä niin allergisia vastatuulelle, että jos joudumme puskemaan tuulta vasten Galapagosilta lähdönkin jälkeen, olemme päättäneet tehdä täyskäännöksen kahden vuorokauden jälkeen ja ajaa Panaman kanavasta läpi!!

Tapamme mukaan kalastimme koko legin ajan.  Alkumatkalla saimme kaksi kalaa, toinen oli bonito ja toinen meille tuntematonta lajia. Koukussa oli myös kaksikin tonnikalaa, joista toinen oli niin iso, että se katkaisi siiman, ja toinen niin huonosti kiinni, että koukku irtosi kalan ollessa jo veneen vieressä. Sekin olisi ollut meille aivan liian iso. Pariin seuraavaan viikkoon ei ollut nykäystäkään, mutta sitten kaksi kalaa peräjälkeen vei vieheemme yhdellä nykäisyllä.

Muutama päivä ennen saapumistamme Galapagosille oli koukussa kiinni todella iso mahi-mahi. Väsytimme kalaa ahkerasti, mutta kun olimme lopulta saaneet sen haavietäisyydelle, katkesi vapa toiseksi ylimmän trissan kohdalta, ja kun heti tämän jälkeen meni myös tapsi poikki, jäivät jälleen kerran sekä kala että viehe mereen. Vapa on hiilikuitua ja lujuudeksi mainitaan 130 lb = 59 kg, ja tapsin lujuus oli 100 lb = 45 kg. Kalastusharrastuksemme jatkuu heti, kun vapa on korjattu epoxilla alkuperäistä vahvemmaksi, ja jatkossa aiomme käyttää vain vaijeritapsia. Yritämme tulevaisuudessa myös kalastaa ainoastaan pienehköjä kaloja!