Puerto Natales

Puerto Natales, 19. - 23.12.

Eläimellisiä elämyksiä

Puerto Natalesiin johtavalla väylällä  on muutaman mailin pituinen kapeikko nimeltään Canal Kirke. Kapeikossa on kolme eri väylävaihtoehtoa, jotka ovat toinen toistaan hankalampia: Mal Pasossa virtaukset ovat pahimmillaan 14 solmua, Buen Pasossa 9-12  solmua ja parhaimmassa vaihtoehdossa eli Angostura Kirkessäkin 8-10 solmua. Virtauksiin vaikuttavat sekä vuorovesi että tuulet, joten läpimeno on syytä ajoittaa oikein. Päätimme tämän takia jäädä yöksi lähellä olevaan Isla Jaimen lahteen, josta olisi helppo jatkaa matkaa seuraavana aamuna. 

Matkalla lahteen tuuli alkoi nousta, ja saapuessamme perille tuuli oli jo niin kovaa, ettei meillä ollut mitään mahdollisuutta mennä kiinnittämään köysiä rannan puihin. Laskimme siis ankkurin kohtalaisen keskelle pientä lahtea ja jäimme odottamaan tuulen hiipumista. 

Hiipumisen sijasta tuuli jatkoi nousuaan ja saavutti alkuillasta huippunsa puhaltaen puuskissa 45+ solmua. Vettä tuli kuin saavista, ja puuskat syöksyivät lahden pohjukan muodostamasta tuulitunnelista muutaman minuutin välein kieputtaen ja kallistellen venettä. Onneksi pohja oli hyvä ja ankkuri piti! Tätä röykytystä kesti kaksi vuorokautta, minkä jälkeen saatoimme jatkaa matkaamme Canal Kirken kautta Puerto Natalesiin.

Suhtauduimme alunperin Puerto Natalesissa käyntiin varsin negatiivisesti kahdestakin syystä: se oli selvästi sivussa reitiltämme, ja jouduimme menemään sinne vain ja ainoastaan byrokratian takia eli saadaksemme uudet oleskeluluvat. Edellisestä kokemuksestamme viisastuneina vuokrasimme tällä kertaa auton, jossa oli voimassaoleva kansainvälinen vakuutus, jota ilman emme olisi päässeet rajan yli. 

Otimme auton kahdeksi päiväksi, jotta näkisimme Chilestä muutakin kuin saaristoa. Ensimmäisenä päivänä ajoimme siis  Argentiinaan, kiersimme pienen rajakaupungin ja palasimme samantien takaisin Chileen. Näin oli viranomaisvaatimukset täytetty, ja me saimme uudet 90 päivän oleskeluluvat. Koska päivä oli vasta puolessa, ja ilma oli vaihteeksi mitä hienoin, päätimme ajaa vajaan sadan kilometrin päässä olevaan kansallispuistoon. 

Torres del Paine käsittää kaikkiaan yli 200.000 hehtaaria uskomattoman upeaa luontoa: jylhiä vuoria, jokia, järviä ja jäätiköitä sekä eläimiä, joita emme olisi missään tapauksessa onnistuneet näkemään veneestä käsin. Vietimme kaksi ikimuistoista päivää kuin Liisat Ihmemaassa bongaillen guanakoja, nanduja ja kondorikotkia Andien rinteillä. 

Kun tuli aika jatkaa matkaa kohti Puerto Williamsia, tuuli pisti jälleen kerran aikataulun uusiksi. Olimme onneksemme vuokranneet paikalliselta ankkuripoijun kaupungin vastarannalta, mikä Armadan mukaan on ehdottomasti salmen suojaisin paikka. 

Tuuli alkoi nousta jo lähtöämme edeltävänä iltapäivänä ja koveni iltaa kohti. Myräkkä jatkui läpi yön, ja kun tuulimittari näytti aamulla 58 solmua, totesimme että oli ehkä syytä jäädä Puerto Natalesiin vielä vuorokaudeksi.  

Maihin me emme tosin enää päässeet!