Petersburg 14.8.

Inside Passage 6. - 14.8.

Olimme tulleet Cordovaan (60.32,694N 145.45,915W) surkean sään takia, mutta kuinka ollakaan, Cordovassa viettämiemme parin päivän aikana aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, eikä sateista tai sumusta ollut tietoakaan. Veneen huolto oli kuitenkin tehtävä jossain vaiheessa, ja ehkä mieluummin nyt kuin myöhemmin. 

Orca Bayn lahdessa matkalla Comfort Coven ankkuripoukamaan kohtasimme noin kymmenen yksilön miekkavalasperheen. Prince William Soundissa voi nähdä kahdenlaisia miekkavalaita, joita kutsutaan englanniksi termeillä Transient ja Resident. Transientit ovat lihansyöjiä, joiden ruokavalioon kuuluvat mm. hylkeet ja merileijonat, ja ne uivat pitkiä matkoja siirtyen paikasta toiseen. Residentit taas syövät pelkästään kalaa ja pysyttelevät PWS:ssa ja sen lähiympäristössä. Sareman ympärillä uivat miekkavalaat olivat selvästikin residenttejä nauttimassa lohiaamiaista.

Viivyimme Comfort Coven (60.42,759N 146.05,366W) poukamassa vain yhden yön. Aamulla ennen kuin siirryimme lahden toisella puolella olevaan ankkuripaikkaan, ajoimme jollalla lahden pohjukassa olevalle joelle ja otimme sieltä kaksi lohta, joista toinen oli kiinni koukussa peräpäästään. Alaskassa on käytössä kaksi eri termiä riippuen siitä, miten kala on jäänyt kiinni koukkuun: kun se on kiinni suusta, verbi on angle eli onkia/uistella, ja kun se on kiinni koukussa mistä muusta paikasta tahansa kuin suusta, käytetään termiä snag. Jokisuut ovat tällä hetkellä niin täynnä lohia, että kun tiheään kalaparveen heittää uistimen, aivan varmasti koukku osuu johonkin paikkaan kalaa. Viime aikoina joka toinen saamamme kala onkin tullut ‘snaggaamalla’.

Matkalla Olsen Bayn (60.44,908N 146.11,677W) lahteen aurinko katosi pilvien taakse, eikä sitä ole sen jälkeen näkynyt. Laskiessamme ankkuria, alkoi sataa, ja koko lahti oli pian paksussa sumussa. Kyllästyneinä jatkuvaan harmauteen nostamme ankkurin huomenna (3.8.) ja aloitamme noin 400 mailin purjehduksen Inside Passageen, ja toivoaksemme aurinkoon! 

Kolmen vuorokauden matka Inside Passageen sujui kohtalaisen kivuttomasti moottoripurjehtien tuulen ollessa viidestä kymmeneen solmuun suoraan takaa. Taivas oli pilvessä koko matkan ja rannikko sumun peitossa, mutta saavuttuamme Inside Passageen elämä kirkastui jälleen auringonvalon myötä.

Menimme ensimmäiseksi yöksi ankkuriin Inian Coven lahteen (58.15,575N 136.19,729W), jossa vuorenrinteiltä alas puhaltavat williwaw-tuulet riuhtoivat Saremaa pitkälle yöhön. Lähdimme heti aamiaisen jälkeen jatkamaan matkaa Hoonahiin, joka on suurin tlingit-intiaanien yhdyskunta Alaskassa.

Tlingit-intiaaneihin kuuluu kaksikymmentä eri heimoa, jotka vuorostaan jakautuvat useampiin klaaneihin. Hoonah (58.06,424N 135.25,774W), joka tunnetaan myös nimellä Xunaa, on xunaa káawu -heimon asuinpaikka. Tlingitien omalla kielellä eli lingitiksi xunaa tarkoittaa ‘suojaa pohjoistuulelta’, mikä viittaa Hoonahin kylän erinomaiseen sijaintiin. 

Tlingitien perinteistä veisto- ja maalaustaidetta sai ihastella joka puolella Hoonahia. Sitä oli talojen sienissä, kauppojen kylteissä, tienviitoissa ja jopa puistonpenkeissä, ja taidokkaasti veistettyjä toteemipaaluja oli pystytetty pitkin kylän raittia. Riitta jutteli toteemipaalua veistämässä olleen tlingitin kanssa, joka kertoi, että noin seitsemän metriä korkean paalun veistämiseen kuluu kolmelta mieheltä kuutisen kuukautta. Toteemipaaluja pystytetään yhä vainajien muistoksi, kertomaan tarinoita menneisyydestä, jakamaan tietoa ja  opastamaan. 

Vietimme Hoonahissa kaksi mukavaa päivää, jotka eivät kuitenkaan kuluneet täysin turismin merkeissä, sillä Riitta sai pitkästä aikaa pestyä pyykit, ja Pekka kiristi uudelleen potkuriakselin boxitiivisteen, joka oli jostain syystä päässyt löystymään. 

Siirryimme Hoonahista Pavlof Harboriin (57.50,537N 135.01,599W), jonne saavuimme myöhään iltapäivällä. Lahden länsireunassa on komea lohijoki vesiputouksineen kaikkineen, joten lähdimme saman tien jollalla katsomaan jokea ja siellä mahdollisesti kalastavia karhuja.  

Päästyämme jokisuuhun putouksilta päin tuleva laskevan auringon valo oli niin sokaisevan kirkas, ettemme hetkeen nähneet yhtään mitään. Jonkin ajan kuluttua pystyimme kuitenkin erottamaan joessa seisovan karhun ääriviivat. Karhu seisoi pitkän aikaa paikallaan, kunnes se lohen nähtyään lähti liikkeelle lähes hiipien. 

Seurasimme karhun kalastusta muutamankin tovin, mutta yhtään kalaa se ei tänä aikana saanut kovasta yrittämisestä huolimatta. Karhu oli jättänyt kaksi parikesäistä poikastaan joen partaalle varjoon, jossa ne tottelevaisesti odottelivat sillä aikaa, kun karhuemo oli kalassa.  

Seuraavana päivänä siirryimme Ell Coven (57.11,924N 134.50,925W) pikkuruiseen poteroon, jossa päätimme ottaa katkarapumertamme taas käyttöön. Ajellessamme jollalla poteron ulkopuolella pitkin rantaa pohdiskellen, mihin merta kannattaisi laskea, näimme ryhävalaan sukeltavan jonkin matkan päässä ulompana väylällä. Olimme lopulta löytäneet mielestämme erinomaisen paikan, Pekka oli sammuttanut perämoottorin ja oli juuri aikeissa laskea merran, kun ryhävalas syöksyi ylös merestä kuin ohjus (lunge-feeding!) noin 15 metrin päässä jollasta. Pekka käynnisti välittömästi perämoottorin, ja me pakitimme kiireesti valaan tieltä. Riitalla oli tietysti kamera mukanaan, mutta tällä kertaa yllätys oli sitä suuruusluokkaa, ettei yhtään valokuvaa tullut otettua. Eikä tullut muuten katkarapujakaan!