Kiire kotiin
Tuulet olivat päättäneet viedä meidät Torshaveniin, Färsaarille. Koska Sarema ei onneksemme kaivannut minkäänlaisia huoltotoimenpiteitä, täytimme vesi- ja polttoainetankit, mikä olikin varsinainen syy pysähdykseemme, ja olimme lähes saman tien valmiit palaamaan merelle. Niin mukava kuin Färsaariin olisikin ollut tutustua, meidän luontoretkeilymme rajoittui ajan puutteen vuoksi satama-altaassa uiskentelevien naarashaahkojen ja sorsien bongailuun.
Jatkoimme Färsaarilta Shetlannin eteläpuolitse kohti Tanskaa, jälleen osan aikaa vastatuulissa luovien. Osuimme Pohjanmeren öljynporausalueelle keskellä yötä, ja näkymät olivat kuin suoraan tieteiselokuvasta!
Skagerrakissa vastaamme purjehti todellinen merten kaunotar, Christian Radich. Norjalainen purjelaiva valmistui vuonna 1937 alunperin merimieskouluksi. Nykyisin Christian Radich toimii lähinnä matkustaja-aluksena, ja se on ottanut osaa Tall Ships’ Race -purjehduksiin vuodesta 1956 lähtien.
Mutta kuten sananlaskukin sanoo, Kauneus on katoavaista, vaan rumuus sen kuin lisääntyy!!!
Nykyajan merihirviöitä
Ennen siirtymistämme Itämerelle alitimme Ruotsin ja Tanskan välillä olevan Öresundin sillan. Silta on Euroopan pisin yhdistetty moottori- ja rautatiesilta (n.8 km), joka alkaa Ruotsin rannikolta ja päättyy keskellä salmea olevalle keinosaarelle, josta on tunneli Tanskan puolelle. Sillan vapaa korkeus on huimat 57 metriä ja Sareman korkeus merenpinnasta vastaavasti 18 metriä, joten sillan alittaminen ei tuottanut vaikeuksia.
Saavuimme tänään seitsemän vuorokautta Torshavenista lähdön jälkeen Rönneen, Bornholmiin. Otamme täällä taas tankit täyteen ja jatkamme huomenna turhankin kiireistä matkaamme Suomeen, jossa meidän pitäisi olla loppuviikolla, sään jumalista tietysti riippuen!
Täältä tullaan, Turku!
No comments:
Post a Comment