Lähtö paratiisisaarilta
Toisin kuin edellisessä blogipäivityksessä kerroimme, lähdimme Gambierilta vasta 19. päivä, mikä johtui lähinnä viranomaisten aiheuttamasta viivytyksestä. Kun Pekka perjantaiaamuna 12.1. meni tekemään lähtöilmoitusta, hän totesi santarmien toimiston olevan kiinni. Lauantaina toimisto oli edelleen suljettu, mutta sunnuntaina saimme asiat etenemään. Paperimme käsiteltiin Mangarevalla heti aamuisen sähkökatkoksen jälkeen ja lähetettiin sitten sähköpostitse Papeeteen, jossa kirjoitettaisiin varsinainen ulosselvitystodistus. Papeeten toimisto aukesi kuitenkin vasta seuraavana päivänä eli maanantaina. ’Teidän kannattaa tulla huomenna aikaisintaan kello 10, ettette joutuisi turhaan odottelemaan’, suosittelivat ystävälliset santarmit.
Menimme toimistoon seuraavana aamuna kymmenen jälkeen, mutta Papeetesta ei ollut vielä kuulunut mitään. Odoteltuamme aikamme ajoimme takaisin veneelle. Palasimme vähän ennen lounasaikaa, mutta paperi ei ollut vieläkään tullut. Tässä vaiheessa santarmit kertoivat, että Papeeten ulosselvitystä hoitava virkailija oli irtisanottu jokin aika sitten ja että hän oli viimeisiä viikkoja töissä, joten kysymyksessä saattoi olla tahallinen viivyttely. Mentyämme iltapäivällä tapaamaan santarmeja kolmannen kerran saman päivän aikana, ja kuudennen kerran saman asian takia, saimme viimein kaivatun dokumentin ja olimme nyt vapaat poistumaan maasta. Mutta koska ulosselvitystä odotellessamme legin alkupätkälle ennustetut suotuisat tuulet olivat menneet jo menojaan, päätimme korvaukseksi viranomaisten vitkuttelusta antaa itsellemme luvan jäädä muutamaksi päiväksi Taravain kylän edustalle ankkuriin odottelemaan uusia tuulia.
Kävimme nyt ensimmäistä kertaa kylän 1800-luvun alussa rakennetussa kirkossa, joka ei ole enää käytössä, mutta jonka ovet ovat aina auki satunnaiselle kävijälle. Saarella on aikoinaan ollut useita satoja asukkaita, mutta nykyisin ainoastaan kahdeksan, joista kolme, Valerie, Ervin ja poikansa Ariki, kutsuivat meidät viettämään iltaa kanssaan. Tällä kertaa Taravain pétanque-mestari Pekka kohtasi parempansa eli Ervinin, jolla tosin oli selvä kotikenttäetu puolellaan. Ariki, joka pelasi äitinsä parina, kyllästyi jossain vaiheessa iltaa kuulan heittelyyn ja ryhtyi sen sijaan peittelemään koiraansa Taravaita kostealla hiekalla. Taravai näytti nauttivan leikistä vähintään yhtä paljon kuin Ariki.
Lähtöaamuna Valerie ja Ariki pujottivat kaulaamme oman puutarhan kukista tehdyt kauniit seppeleet. Valerie neuvoi heittämään kukat mereen ollessamme vielä riutan sisäpuolella. Näin varmistaisimme, että palaamme vielä joskus Gambierille. Jätimme jälkeemme tulipunaisten terälehtien vanan Sareman poistuessa riutan aukon kautta ulos avomerelle.
No comments:
Post a Comment