Puerto Ayora 22.11.

Luontoa ja rahastusta

Olimme käyneet Galapagosin saarilla runsaat kymmenen vuotta sitten, emmekä voineet olla vertailematta maahantulokäytäntöä silloin ja nyt. Lait ja asetukset eivät kuulemma tänä aikana ole muuttuneet, joten todennäköisin syy eroon on se, että saavuimme edellisen kerran San Cristobalille. Silloin menimme Capitaniaan, näytimme veneen paperit ja passimme, ja asia oli sillä hoidettu. Santa Cruzilla kaikki veneet tarvitsevat oman agentin, olipa kysymyksessä monen sadan matkustajan risteilyalus tai kahden hengen purjevene. 

Saremaa ja sen miehistöä tulivat tarkastamaan agenttimme johdolla poliisi, laivaston edustaja, maahantuloviranomainen ja ympäristötarkastaja. Seuraavana päivänä ympäristöministeriön edustajan piti tulla myrkyttämään veneemme ja kahden sukeltajan tarkastamaan Sareman pohjan kunto, mutta yksikään heistä ei jostain syystä ilmestynyt paikalle. Ilmeisesti riitti, että asioista oli tehty dokumentit ja maksu saatu. 

Jokaisen viranomaisen oli tietysti saatava oma osuutensa rahoista, ja summa sen kuin kasvoi. Lopulta Riitan pinna paloi, ja hän ilmoitti, että poistuisimme saman tien lahdelta, koska köyhillä purjehtijoilla ei ole varaa ostaa koko saarta. Agenttimme pudotti välittömästi omaa palkkiotaan yhdellä kolmasosalla, ja myrkytystodistuksen saimme puoleen hintaan! 

Pekan aika on kulunut lähinnä venettä kunnostaessa: klemmarit tarkastettu ja tarvittaessa kiristetty; öljyt ja suodattimet vaihdettu; WC:n pumppu vaihdettu; viisi vuotta käyttämättä ollut perämoottori saatu toimimaan; pelastuslautta siirretty kaiteesta kajuutan katolle jne. Riitta vuorostaan kävi tutustumassa Fausto LLerena -keskukseen, jossa keinokasvatetaan jättiläiskilpikonnia  ja muita Galapagosin uhanalaisia eläimiä.

Teimme mielenkiintoisen luontoretken Santa Cruzin pohjoispuolella olevalle Seymourin saarelle, jonne on siirretty 1930-luvulla maaleguaaneja eteläisemmältä Baltran saarelta, jossa ne olivat kuolemassa sukupuuttoon. Saarella oli myös merileijonia muutaman päivän ikäisine poikasineen ja runsaasti pesiviä fregattilintuja, joiden lentokykyiset poikaset kauhistuttivat turisteja lentämällä aivan ihmisten päiden yläpuolella ja yrittämällä ottaa hiuksista kiinni. Huvinsa kullakin!

Runsas viikko avoimella ja aallokkoisella Puerto Ayoran lahdella on ollut noin seitsemän päivää liikaa. Siirryimme eilen unettoman yön jälkeen ankkuriketjun varmistusköyden katkettua kahdesti lähemmäs rantaa, jossa laskimme perästä ankkurin hillitsemään veneen mieletöntä poukkoilua. Keulan pysyessä kohti aallokkoa veneen liikkeet rauhoittuivatkin, kunnes muutaman tunnin kuluttua joku ajoi ankkuriköytemme poikki ja heittelehtiminen alkoi uudestaan.

Ilmoitimme välittömästi viranomaisille, että olemme lähdössä saarelta. Ilmoitus on tehtävä kaksi vuorokautta ennen lähtöä, joten pääsemme valitettavasti jatkamaan purjehdusta vasta torstaina. Jos ankkuripaikkamme ei olisi 9++ epämiellyttävyysasteikolla 1-10, olisimme voineet viipyä saarelle pitempäänkin eli ne 20 vuorokautta, joihin olimme saaneet luvan.