Bahia Tortugas 21.10.

39° 54,644’ N 125° 56,759’ W

Vaikeuksien kautta …

Ensimmäiset neljä päivää Riitta nautti leppeästä kelistä ja auringonpaisteesta, kun taas Pekka sadatteli liian kevyitä tuulia. Tilanne muuttui oleellisesti viidentenä päivänä, jolloin noin 10 solmun tuuli nousi nopeassa tahdissa uusiin lukemiin: olimme osuneet kovan tuulen vyöhykkeeseen, jonne seuraavana päivänä annettiin myrskyvaroitus. Takavasemmalta tuli 4-5 metrin maininki ja suoraan sivulta uudempi aallokko, jotka yhdessä käänsivät ja kallistelivat venettä. Kun tuulimittari oli noussut 50+ solmuun, päätimme mennä piihin. 

Pudotimme keulasta SEABRAKE-pussin (Model GP30L), jonka tarkoitus oli pitää keula tuulessa ja vakauttaa veneen liikkeitä. Kiinnitimme pitkän köyden toisen pään kettingin kera pussiin, jonka raahasimme keulaan ja pudotimme mereen. Köyden toinen pää oli laitettu vinssille. Palatessamme istumalaatikkoon totesimme, että köyden keskiosa oli päässyt veneen kallistuessa huuhtoutumaan mereen -  ja löytänyt tiensä potkuriakseliin! Tästä eteenpäin jatkamme siis pelkin purjein. 

Illan pimetessä tuulen ulvonta peittyi äkisti sirkkelin ääntä muistuttavaan valtavaan pärinään: tuuli oli repinyt irti yhden tuuligeneraattorin siivistä. Generaattori oli saatava pysäytettyä mahdollisimman pian ennen kuin seuraava siipi irtoaisi. Olisittepa nähneet, kun Pekka otsalamppunsa valossa yritti lassota holtittomasti pyörivää ja hullun lailla ulvovaa tuuligeneraattoria kuin paraskin karjapaimen. Turvavaljaat haittasivat liikkumista, ja ensimmäiset noin kymmenen kertaa köysi takertui kaiteessa kiinni olevaan grilliin (Voi hyvänen aika!, totesi Pekka useampaankin otteeseen). Lopulta köysi kuitenkin osui jäljellä olevien siipien väliin ja generaattori hiljeni. 

Myräkästä on kulunut nyt viisi vuorokautta, ja tuuli on pysytellyt 25 ja 35 solmun välillä. Vahingot toistaiseksi menetetyn tuuligeneraattorin lisäksi: styyrpuurin puoleinen tuulisuojapressu pysyi lähes ehjänä, mutta repi kannesta irti kiinnityslistan; paapuurin puoleinen pressu meni halki sekä ylä- että alareunasta; kansiharjasta ei jäänyt jäljelle edes telinettä;  juuri korjattu genoa repeytyi; Webasto sai veneen kallistuessa pakoputken kautta vettä ja lakkasi toimimasta; ja kun nostimme perään hidasteeksi siirtämämme SEABRAKE-pussin merestä, siitä oli jäljellä pelkkä koussa! Eilen terävä aalto iski Sareman kylkeen kuin lekalla, vene kallistui rajusti, ja tiskialtaassa olleet astiat syöksyivät lattialle: olimme kolmea lautasta köyhempiä. Voi tätä purjehtimisen riemua!

29° 37,539’ N 119° 40,711’ W

Tuuli on hiipunut lähes olemattomiin, ja vene keinuu hiljalleen vanhassa mainingissa. Tuulen nopeus vaihtelee 2 ja 7 solmun välillä. Aamun valjettua havaitsimme, että sisempi keulastaagi oli löysä. Syyksi osoittautui keulastaagin alapään Norseman-päätteen aukeaminen??!! Eli purje alas, rullalaitteen rulla irti, ja keulastaagi profiileineen kaiteeseen kiinni odottamaan myöhempiä toimenpiteitä. 

Tasainen keli mahdollisti myös genoan väliaikaisen paikkaamisen, joten toinenkin keulapurje alas ja parsimaan. Onneksi ei tule Kipparin aika pitkäksi!

Olemme nyt matkalla Baja Californiaan, Meksikoon, jossa pääsemme ankkuriin (nyt veneen alla on vettä lähes 4 km). Sukellamme köyden pois potkurista, korjaamme matkalla rikkoontuneet purjeet ja asennamme sisemmän keulastaagin uudelleen tai vaihtoehtoisesti poistamme sen kokonaan. Tämän hetkisen nopeutemme perusteella laitteet arvioivat purjehdusajaksi noin 5 vuorokautta. Luojan kiitos meillä ei ole kiire mihinkään!

27° 40,928’ N 114° 53,250’ W

Purjehdimme 19. lokakuuta sisään Tortugasin lahteen (Bahia San Bartolome, Baja California Sur). Sisääntulon jälkeen tuuli jäi Bartolomen vuoren taakse ja hiipui. Jouduimme näin ollen turvautumaan hätäsuunnitelmaamme: Pekka oli edellisenä päivänä rakentanut uimatasoon perämoottoritelineen, johon moottori nyt kiinnitettiin. Näin pääsimme konevoiman avustamana etenemään sisemmälle lahteen, jossa pudotimme ankkurin pienen Turtle Bayn kylän edustalle. 

Jäämme tänne, kunnes olemme saaneet ainakin osan myrskyn aiheuttamista vahingoista korjattua, ja jatkamme sitten matkaa toivottavasti onnekkaammissa olosuhteissa!

Isla Socorro, Islas Revillagigedo, 29.10.

Lähdettyämme Bahia Tortugasilta generaattorin lämmönvaihtaja oli alkanut vuotaa. Koska reittimme varrelle osui sopivasti Revillagigedon saariryhmään kuuluva Isla Socorro (18º43,405’N, 110º56,764’W), päätimme pysähtyä siellä ja korjata vuodon. Purjehdusoppaamme mukaan saarella on pieni kylä kirkkoineen, mutta tämä oli lievästi harhaanjohtavaa tietoa, sillä ns. kylä osoittautui Meksikon laivaston tukikohdaksi. 

Lähestyessämme kylää sen edustalla ollut laivaston alus otti meihin yhteyden VHF:llä, pyysi ankkuroimaan lahdelle ja ilmoitti, että he tulevat tarkastamaan veneemme. Laskiessamme ankkuria aluksesta lähetetty droni pörräsi ympärillämme kuin herhiläinen. Riitta ärsyyntyi moisesta tungettelusta ja alkoi iloisesti hymyillen vilkuttaa kameralle. Droni poistui lähes saman tien ilmatilasta!

Veneelle saapui hetken kuluttua neljä laivaston miestä: kaksi konepistoolein varustautunutta sotilasta, joista toinen asettui Sareman keulaan ja toinen perään, ja kaksi upseeria, jotka hoitivat tarkastuksen. Seuraavien lähes kahden tunnin aikana käytiin läpi Sareman paperit ja varustus ja siinä ohessa keskusteltiin pienellä saarella asumisen ongelmista, opiskelun merkityksestä, eläkkeelle jäämisen iloista, meksikolaisten suhtautumisesta pohjoiseen naapuriinsa jne. Ennen kuin miehet poistuivat, meitä pyydettiin vielä täyttämään lomake, jossa kysyttiin mm. ‘Otettiinko teidät ystävällisesti vastaan?’ ja ‘Olitteko tyytyväinen saamaanne palveluun?’.  Annoimme kaikkiin kymmeneen kohtaan arvosanan ‘Erittäin tyytyväinen’!  Mahtaakohan Suomen merivartiostolla olla käytössä vastaavanlainen ihmisten tyytyväisyyttä kartoittava lomake?!

Saimme luvan jäädä lahteen yön yli korjataksemme vuotavan lämmönvaihtajan, minkä Pekka tekikin. Seuraavana aamuna heräsimme jo vähän ennen kuutta laivaston huhuillessa meitä VHF:llä. Tyhjennettyämme ensin viisitoista jerrykannullista dieseliä polttoainetankkiin, nostimme ankkurin ja jatkoimme keskeytynyttä matkaamme kohti Galapagosia, jonne meidän pitäisi saapua parin kolmen viikon kuluttua tuulista ja tuurista riippuen.