Wednesday, 19 June 2019

St. George's, Bermuda



Kotimatka jatkuu


Lasten palattua Suomeen meidän kotimatkamme jatkui Martiniquelta päiväpurjehduksina kohti Antiguaa ja Barbudaa. Ensimmäisen yön vietimme Prince Rupert Bayssä Dominicalla ja seuraavan Iles des Saintesissa Gaudeloupella. Täältä purjehdimme yön yli Antigualle, jossa pudotimme aamuvarhaisella ankkurin English Harbourin uloimpaan lahteen.


Seuraavana aamuna heräsimme veneen läheltä kuuluviin ääniin: kyläläiset olivat vetämässä nuottaa lahdella. Menimme nauttimaan aamukahvit kannelle, josta seurasimme nuottakunnan työskentelyä. Ensin nuotta vedettiin veneellä rannalta lahden poikki lähelle väylää. Nuotan reunoilla ui kolme miestä, joiden tehtävänä ilmeisesti oli ajaa kalat nuottaan ja samalla varmistaa, ettei verkko jäänyt mihinkään kiinni. Rannalla oli kaksi noin kymmenen hengen ryhmää, jotka alkoivat jonkin ajan kuluttua vetää nuottaa sisään. Runsaan parin tunnin aherruksen jälkeen nuotta oli saatu maihin ja sen mukana saalis, joka jaettiin ilmeisen tasapuolisesti osanottajien kesken.


Nuottakuntalaisten keski-ikä näytti olevan reilusti 50 vuoden paremmalla puolella, mikä merkinnee sitä, etteivät nuoremmat ikäpolvet ole ainakaan tällä hetkellä kiinnostuneita perinteisistä kalastusmenetelmistä. Mutta hyvin näytti nuotta nousevan vähän vanhemmillakin voimilla! 


Muutaman päivän kuluttua siirryimme Antigualta Barbudalle, tämänkertaisen Karibian kierroksemme ainoalle saarelle, jossa emme olleet aikaisemmin käyneet. Barbuda on topografialtaan tyystin erilainen kuin eteläisemmät Karibian saaret. Lähestyessämme Cocoa Pointin ankkurilahtea näkymä muistutti lähinnä Tuamotun rengasatollien tasaisen matalaa maisemaa pitkine, vaaleine hiekkarantoineen.  


Vain pari vuotta sitten, tarkemmin sanottuna 6.9.2017, hurrikaani Irma oli aiheuttanut valtavaa tuhoa saarella. Se hävitti saaren puuston (palmut) lähes täysin ja jätti suurimman osan asukkaista kodittomaksi. Osa Antigualle evakuoiduista oli jo palannut kotisaarelleen, ja käynnissä näytti olevan kunnon jälleenrakennusbuumi. Turistit eivät kuitenkaan vielä ole löytäneet takaisin saarelle, ja Cocoa Pointin ranta oli (meidän iloksemme) täysin autio. Valitettavasti Irma oli onnistunut tuhoamaan myös ranta-alueen korallit, mutta kilpikonnaruohoa kasvoi runsaasti joka puolella matalaa merenpohjaa. Emme olekaan missään nähneet niin paljon ja niin suuria karettikilpikonnia kuin täällä! 


Viikon purjehdus Barbudalta Bermudalle sujui tällä kertaa täysin odotusten mukaisesti eli ensimmäiset kolme vuorokautta etenimme hienosti 15 - 20 solmun kaakkoistuulissa keskimäärin 140 mailia vuorokaudessa ja saavuttuamme hepoasteille (Horse Latitudes) tuuli loppui kuin seinään. 
Peilityyni meri ei nykypurjehtijalle ole mikään ongelma, jos vain polttoainetta ja vettä riittää, mutta tilanne oli aivan toinen merenkulun alkuaikoina, kun valtavat alukset satoine miehineen jäivät kellumaan paikalleen viikkokausiksi. Termi ‘hepoasteet’, joka viittaa tuulettomaan vyöhykkeeseen pasaatituulten ja nelikymppisten välissä, juontaa juurensa tuolta ajalta, jolloin aluksilla olevista hevosista jouduttiin usein luopumaan kallisarvoisen juomaveden säästämiseksi. 


Vedimme tapamme mukaan uistinta perässämme, mutta vain kaksi päivää. Ensimmäisenä päivänä koukkuun jäi meille selvästi liian iso mahi-mahi, joka kaikkien osapuolten helpotukseksi pääsi irti. Seuraavana päivänä saimme huomattavasti mukavamman kokoisen (115 cm) mahi-mahin, joka väsytyksen jälkeen nostettiin kannelle ilman suurempia ongelmia.


Mahi-mahi eli kultamakrilli on paitsi hyvä ruokakala, myös suomalaisen nimensä mukaisesti upean värinen. Kun kala on vielä meressä, sen väri vaihtelee tumman sinisestä kirkkaan vihreään/turkoosiin ja kullankeltaiseen. Kun kala on nostettu ylös, se alkaa varsin nopeasti menettää väriään ja muuttuu lopulta hailakan harmaaksi. 


Saattaa olla, että annoimme tälle yksilölle innoissamme hieman liikaa rommia kiduksiin (miellyttävin mahdollinen tapa tainnuttaa kala!), sillä sen hieno kullanhohtoinen väri hiipui ensin normaaliin tapaan harmaaksi, mutta muuttui sitten lähes saman tien uudelleen keltaiseksi, ainoastaan pilkut eivät enää jaksaneet hohtaa sinisyyttään. Olipa syy mikä tahansa, kala oli herkullista, ja siitä riitti meille syötävää Bermudalle asti!

     Sargasso-levää

No comments:

Post a comment