Monday 27 May 2019

Le Marin, Martinique



Hikistä aherrusta ja iki-ihanaa perhelomaa


Pääsiäisen pyhät sekoittivat aikataulumme pahemman kerran. Varasimme Tyrell Bayssä, Grenadan Carriacoun saarella olevalta telakalta ensimmäisen mahdollisen nostoajan, joka oli kuitenkin vasta 29.4. Lähdimme Prickly Baystä Carriacoulle 25. päivä katsastamaan telakan tilat ja palvelut. Sarema oli ollut kyseisellä telakalla vuonna 2005 ja viimeksi 2011, mutta sen jälkeen sekä telakan omistus että suurin osa työntekijöistä olivat vaihtuneet. Paikat olivat selvästi siistiytyneet, toimistorakennukseen oli avattu kauppa, josta sai peruselintarvikkeita ja veneen kunnostukseen tarvittavia välineitä, ja telakalla oli nyt myös oma ravintolansa. 


Aikaa tappaaksemme lähdimme 26.4. nostalgiselle kierrokselle Union Island - Tobago Cays - Sandy Island. Tobaco Caysin iguaanit näyttivät voivan kuivasta kaudesta huolimatta paksusti, mutta riutan korallit voivat valitettavasti aina vain huonommin. Lähes kuolleita alueita oli runsaasti ja kaloja huomattavan vähän.


Riutan sisäpuolella uiskenteleva parimetrinen hai oli kuitenkin onneksemme riittävän kylläinen jättääkseen meidän rauhaan. Mikähän siinä muuten on, että vaikka hyvin tiedämme, etteivät hait käy ihmisen kimppuun Karibialla, kohdatessamme hain nousevat karvat aina pystyyn (ainakin Riitalla)? 


Olimme viimeksi olleet Sandy Islandilla snorklaamassa viitisentoista vuotta sitten. Silloin se oli vain pienehkö hiekkasärkkä muutamine palmuineen hurrikaani Ivanin upotettua  suurimman osan saaresta. Aika oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja viehättävä saari noussut merestä kuin Afrodite konsanaan. Mutta täälläkin korallit näyttivät voivan selkeästi heikommin kuin vuosia sitten. Syitä tähän on varmasti useitakin, mutta ihmislähtöisiä oletettavasti kaikki.


Sarema nostettiin ylös sopimuksen mukaan 29.4., mutta siirrettiin pukeille vasta seuraavana päivänä, mikä lyhensi työskentelyaikaa harmittavasti. Saimme kovalla hosumisella rungon kitattua ja maalattua, mutta kansi maalattiin vasta 7.5. tapahtuneen vesillelaskun jälkeen. Koska aika alkoi olla tiukilla, lähdimme heti seuraavana päivänä Martiniquelle, jossa pudotimme ankkurin Sainte Annen lahteen 9.5. Aikaisin seuraavana aamuna siirryimme Le Mariniin poijuun, jossa jatkoimme hiki hatussa kannen maalaamista ja tavaroiden järjestelyä aina siihen asti, kun lapset ja lastenlapset saapuivat. Siihen loppui kiire, ja kauan odotettu loma perheen parissa saattoi alkaa!



Lasten kertomaa:

Astuimme tottuneesti Sareman kannelle ja olimme heti kuin kotonamme. Me aikuiset lapset olemme viettäneet aiemmin useita viikkoja veneessä, ja Karibian reissu oli meille kolmas, joillekin jopa neljäs. Lastenlapset olivat nyt ensimmäistä kertaa mukana, mutta luiskahtivat nopeasti mukaan vene-elämään. 


Meillä lapsilla ei purjehtiminen kuitenkaan ole verissä, vaan pitempien päiväpurjehdusten aikana jokainen etsi itselleen sopivan sopen, josta noustiin vasta kun vene oli taas vähemmän keikuttavalla ankkurilahdella. Meistä kukaan ei haikaillut pehmeän hiekkaisille rannoille tai paikalliseen yöelämään. Me olimme tulleet viettämään laatuaikaa perheen kesken veneellä, mikä näkyikin siinä, että suurimmaksi osaksi emme poistuneet veneestä kuin uimaan. Muutama pakollinen kauppareissu tuli tehtyä, mutta loppulomasta maa keinui sen verran jalkojen alla, että oli parempikin pysyä veneellä. Lastenlapset toki pääsivät, kiitos isovanhempien, rannalle ja sademetsäretkelle (jonka me aikuiset olimme tehneet jo aiemmilla reissuilla) ja vaikuttivat tyytyväisiltä näkemäänsä ja kokemaansa. 


Mitä enempää voi lomaltaan toivoa kuin yhdessäoloa, aurinkoa ja kirkkaita, lämpimiä uima- ja snorklausvesiä. Ja isääni lainatakseni: ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Lisäksi tuoreet hedelmät, jollaisista on turha edes haaveilla koti-Suomessa, olivat päivittäistä herkkua. 


Olemme aiemmin olleet Karibialla vuodenvaihteessa eli vilkkaimman sesongin aikana, joten nyt loppukaudesta, ennen hurrikaanikauden alkua, maisemat olivat hieman erilaiset, ja veneiden määrä muutamaa ankkurilahtea lukuunottamatta vähäisempi, mikä tietysti sopi meille hyvin. Muutoin kyllä turismi näyttää lisääntyneen: kiertäviä bileveneitä, moottorivenesafareita, vesijettejä, optimistijollia ja vaikka mitä oli useissa ankkurilahdissa enemmän kuin riittävästi. Rodney Bayssa ja St Annessa saimme nauttia paikallisesta musiikista, tuuli ja vesi kun kantoivat äänet rannalta tosi hyvin ja pitkälle. Kun ylihuomenna suuntaamme kotiin, on edessä toivottavasti ei-niin-haikea lähtö, sillä jäämme innoissamme odottamaan purjehtijoita vihdoinkin kotiin. 


Sareman kotimatka jatkuu muutaman päivän kuluttua ensin Antigualle ja Barbudalle ja sieltä Bermudalle. Yritämme jälleen kerran välttää tuulettoman Azorien korkeapainealueen, toivottavasti aikaisempia vuosia paremmalla onnella!