Onemea, Taravai, 25.12.
Joulua Onemean lahdella
Gambierilla olevista paristakymmenestä purjehtijasta monet ovat olleet Ranskan Polynesiassa jo useita kuukausia, muutamat jopa useamman vuoden (EU-maiden kansalaiset voivat jäädä Ranskan Polynesiaan enintään kolmeksi vuodeksi). He kokoontuivat joulunviettoon Taravain saarellla olevaan kylään, jonne mekin saimme kutsun. Mutta koska aikamme Gambierilla tulisi olemaan varsin rajallinen, päätimme seurustelun sijasta tutkia lähiympäristöämme ja ankkuroimme saaren länsipuolella olevaan Onemean lahteen.
Vietimme joulunpyhät tutustumalla lahden hienoon vedenalaiseen maailmaan (valitettavasti vesitiivis kameramme päästi vedet sisään ja meni rikki!) ja ottelemalla Taravain pétanque-mestaruudesta. Kuulapeliä saattoi pelata vain alavedellä, jolloin riittävän leveä kaistale rantaa oli jäänyt kuiville. Pelikenttä oli varsin vaativa, sillä rannan kapeuden lisäksi ongelmana oli hiekkapohja, joka lähempänä vesirajaa oli niin kovaa, että kuula jatkoi pyörimistään ja päätyi rannan kaltevuuden takia väistämättä mereen ja ylempänä puurajaa niin löysää, että kuula upposi täysin näkymättömiin. Mielenkiintoisen ja hikisen turnauksen voittajaksi ja samalla Taravain saaren mestariksi julistettiin Pekka. Ennestään hän oli jo Toaun atollin pétanque-mestari vuodelta 2006.
Kun kuula lensi kerran liian lähelle rapujen ylärinteessä olevia asuinkoloja, koloista ilmestyneet ravut eivät lähteneetkään pakoon kuten oletimme, vaan juoksivat kilvan kuulan luokse tutkimaan sitä. Ravut ilmeisesti luulivat kuulan pudonneen rannalla kasvavasta puusta ja tulivat katsomaan, olisiko se syötävää.
Ollessamme joulupäivänä rantakävelyllä pelästytimme ison erakkoravun. Havaitessaan meidät rapu taittoi salamannopeasti kokoon paitsi jalkansa ja tuntosarvensa myös silmänsä ja muodosti näin suojakseen eräänlaisen haarniskan. Siirryimme hieman sivummalle ja jäimme odottamaan. Jonkin ajan kuluttua rapu alkoi hitaasti avautua. Ensimmäiseksi se työnsi esiin silmänsä, ja koska mikään ei enää näyttänyt uhkaavan sitä, se avasi lopulta myös jalkansa ja tuntosarvensa ja jatkoi sitten keskeytynyttä matkaansa kohti vesirajaa.
Seuratessamme ravun hidasta taivallusta kiviröykkiön yli kotilotaloaan kantaen, Riitta muisti lukeneensa jostain, kuinka erakkoravut saattavat hyödyntää toisiaan vaihtaessaan kotiloa: kun ravun on aika muuttaa suurempaan kotiloon, se tyhjän kotilon löydettyään tulee ulos vanhasta kotilostaan ja kokeilee, onko uusi kotilo sopivan kokoinen. Jos kotilo on liian suuri, rapu menee takaisin vanhaan kotiloonsa ja jää odottamaan tyhjän kotilon lähettyville. Kun paikalle saapuu rapu, jolle tyhjä kotilo on oikean kokoinen, se muuttaa siihen ja hylkää samalla vanhan kotilonsa, josta lähistöllä odotteleva rapu saa itselleen uuden kodin. Yllättävän älykästä toimintaa äyriäisiltä!
Kouaku, 31.12.
Välipäivien viettoa motulla
Vietimme välipäivät motulla eli riutan sisäpuolella, vain muutaman metrin merenpinnan yläpuolella olevalla pienellä korallihiekkaisella saarella. Koska motut ovat matalia, niiden antama suoja tuulelta on varsin olematon. Sää onneksi suosi meitä, ja saimme nauttia aurinkoisista ja tuulettomista päivistä snorklaamalla ja seuraamalla motulla pesivien keijutiirojen (Gygis alba) elämää. Siroilla, puhtaanvalkoisilla ja suurisilmäisillä keijutiiroilla oli pesimäaika parhaimmillaan.
Kuten monilla Tuamotun atolleilla, myös Gambierilla on ciguateraa, mikä tarkoittaa sitä, että riutan sisäpuolella elävissä kaloissa on neurotoksiineja. Nämä ovat vaarattomia sekä kaloille itselleen että niitä syöville merilinnuille, mutta ihmisille ja muille nisäkkäille ciguatera on äärimmäisen vaarallinen, ja se voi pahimmassa tapauksessa johtaa kuolemaan. Kalojen myrkyllisyyden takia ihmiset eivät kalasta riutan sisäpuolella, joten kalojen ainoat viholliset ovat niitä suuremmat kalat ja merilinnut.
Ciguateran ansiosta riutoilla on sukeltajien ja snorklaajien iloksi paljon isoja kaloja, jotka eivät osaa pelätä ihmistä, ja runsaasti syötävää merilinnuille. Voisikohan sen parempaa ja luonnollisempaa luonnonsuojelua ollakaan kuin ciguatera?
Keijutiirat eivät näyttäneet paljonkaan välittävän pesän rakentamisesta. Kun alustaksi oli tarjolla riittävän paksu puunoksa, siihen tuotiin vähän lehtiä, eikä aina edes niitä, ja niin oli pesä valmis. Munia ja eri ikäisiä linnunpoikia oli pitkin oksia, ja emolinnut kävivät ahkerasti kalassa ruokkiessaan poikasiaan.
Riitta yritti saada kunnon kuvaa ympärillään lentelevistä linnuista. Palattuaan kuvausretkeltään hikisenä ja lopen uupuneena hän ilmoitti olevansa aivan liian hidas nopealiikkeisille linnuille ja odottavansa innolla pääsyä Patagoniaan lentokyvyttömien pingviinien pariin!
Vuoden viimeisenä päivänä siirryimme motuilta Taravain Anganuin lahteen vastaanottamaan vuotta 2018 , mutta enää sää ei ollut meille suosiollinen, vaan tuuli alkoi pikku hiljaa nousta ja sen nostattamat aallot vyöryivät esteettä lahteen. Nostimme uuden vuoden ensimmäisen päivän aamuna ankkurin ja palasimme Rikitean kylän edustalle remontoimaan venettä ja pitelemään sadetta. Olemme maksaneet 500 litrasta juomavettä 2,50 USD, mutta vesi pitäisi kuljettaa rannan hanasta 20 litran jerrykannuilla veneelle, joten keräämme laiskuuttamme sadevettä suoraan taivaalta tankkiin.
Remontointia:
Tämän vuoden purjehdus on ollut jatkuvaa etenemistä, ja ainoastaan pakolliset remontit on tehty liikkeellä ollessa. Nyt on aikaa hoitaa odottavat työt.
Kylkien paikkamaalaus kaunistaa venettä huomattavasti, ja täällä sen voi tehdä, koska olemme riutan suojassa ja vain liikenneaalto keinuttaa jollaa. Epoxia alle ja emalia päälle ja kaunista syntyy. Genoa 2:n aurinkosuojan repeytymä oli helppo korjata. Emme käytä ykkösgenoaa nelikymppisillä, jossa joka kolmas päivä on odotettavissa kovia tuulia. Mesaanin alkava repeytymä on paikattu, vaikka tuskin mesaaninkaan käyttö on kovin runsasta seuraavalla legillä Tuulimittarin anturia piti myös trimmata. Suunta-anturi uusittiin Bellinghamissa, mutta keulasuunnan säätö, +/- 125 astetta, ei riittänyt, ja suuntanuolen kulmaa piti muuttaa. Riitta kävi mastossa hakemassa anturin alas. Tavan mukaan tarvittiin taas vasaraa, sillä ruostumattomat ruuvit alumiinissa hapettuvat kiinni muutamassa kuukaudessa.
Generaattori on aiheuttanut vuosien saatossa paljon ongelmia. Se on alun alkaen muutettu 12 volttiseksi, ja laturin remmin kireyssäätö on jälleen kerran korjattu. Oikeastaan laturin koko kiinnitys on uusittu. Toisaalta ongelma on ymmärrettävä, kun 120 A -laturissa on vain yksi kiilahihna ja kuormitus on kova. Hihnoja on toki varalla useita. Generaattorin venttiilit on säädetty ja polttoainesuodattimet ja niiden tiivisteet on uusittu.
Pääkoneen laturin (90 A Bosch) säädin on uusittu ja ulkopuolinen säädin poistettu. Pääkonetta tarvitaan tuulettomien alueiden moottorointiin, ja käyttötunnit ovat silloin reippaita. Ulkopuolinen säädin minimoi koneen käyttötunnit, kun akkuja ladataan, mutta siihen tarkoitukseen meillä on generaattori.
Autopilotin ulkona olevan hallintalaitteen painonappien kontaktihiilet on uusittu. Ne olivat kuluneet, eivätkä enää yhdistäneet. Aikoinaan vesivuodon takia uusitun tuulimittarin näyttölaitteesta saatiin uudet painonapit. Koneen ja generaattorin öljyt ja suodattimet on vaihdettu. Seuraava vaihto on vasta Puerto Monttissa.
15 hv:n Mariner pitäisi korjata, mutta 30 vuotta vanha 5 hv:n Mercury toimii hyvin ja on paljon kevyempi nostaa, joten saa nähdä riittääkö innostus. Myös Webasto pitäisi ottaa pian työn alle, sillä mitä pidempään se odottaa, sitä enemmän on odotettavissa ongelmia korjauksessa. Eli vapaa-ajan ongelmia ei tule olemaan ainakaan vähään aikaan!
No comments:
Post a Comment